Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaassa 28. joulukuuta 2022.
Kokoonnumme tulevana viikonloppuna kukin tahoillamme juhlistamaan vuoden vaihtumista. Vuodenvaihteen viettoon on perinteisesti kuulunut toiveikkuus ja odotus tulevasta. Käymme läpi mennyttä vuotta ja pohdimme, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Näihin aikoihin meillä kaikilla on lupa olla toiveikkaita siitä, että uusi vuosi on päättyvää parempi.
Pian päättyvästä vuodesta muodostui lopulta aivan toisenlainen kuin osasimme odottaa. Poikkeuksellisia koronavuosia ei seurannutkaan paluu tavanomaisempiin aikoihin. Päinvastoin. Venäjän oikeudeton hyökkäyssota Ukrainaan aloitti uuden epävarmuuden aikakauden. Tuntuu yhä käsittämättömältä, että vain 1 300 kilometrin päässä meistä riehuu sota.
Uskon meidän kaikkien toivovan tulevalta vuodelta eniten Ukrainan voittoa ja sodan nopeaa päättymistä. Rauhan paluu Eurooppaan on paitsi inhimillisesti välttämätöntä, mutta myös edellytys sille, että pääsemme eroon sodan vaikutuksista arkeemme. Siksi meidän on jatkettava tukeamme ukrainalaisille ja uskottava horjumatta Ukrainan voittoon Venäjästä.
Kaksi viime vuosien suurta onnettomuutta, koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota, ovat nostaneet suomalaisissa pintaan valtavan auttamisen halun. Niin koronalta koteihinsa eristäytyneitä ikäihmisiä kuin sotaa paenneita ukrainalaisia ryhdyttiin auttamaan aikailematta. Tämä oli väkevä osoitus siitä, että välittäminen on vastaus vaikeuksiin ja pahuuteen.
Toivon, että tulevana vuonna ammentaisimme yhdessä siitä välittämisestä, jonka kriisit niin usein nostavat esiin meissä suomalaisissa. Vaikka aikamme on täynnä haasteita, en epäile hetkeäkään kykyämme vastata niihin. Kun pidämme yhtä ja välitämme toinen toisistamme, voimme saavuttaa uskomattomia asioita. Siitähän koko Suomen tarinassa on kyse.
Haluan toivottaa kaikille Keski-Uusimaan lukijoille hyvää ja onnellista uutta vuotta 2023!
