Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaassa 30. syyskuuta 2023.
Syksyn kuluessa Suomen talouden taivaalle on kerääntynyt uusia synkkiä pilviä. Rakennusalan heikko tilanne on herättänyt huolta etenkin asuntorakentamisen hiipuessa voimakkaasti. Lehtien palstoilla rakentamisen kriisi on näkynyt ikävinä uutisina rakennusyhtiöiden laajoista lomautuksista, irtisanomisista ja jopa konkursseista.
Tosiasiat käynnissä olevasta rakennusalan kriisistä kertovat karua kieltä tilanteen vakavuudesta. Rakennusteollisuus RT:n viimeisimmän ennusteen mukaan vapaarahoitteisten kerrostaloasuntojen aloitukset jäävät tänä vuonna peräti 80 prosenttia viime vuodesta. Jo tänä vuonna rakentaminen supistuu 10 prosenttia.
Asuntotuotannon rajun romahduksen vuoksi valmistuvien asuntojen määrä on vajoamassa kahtena seuraavana vuonna jopa 1940-luvun tasolle. Uusien asuntojen tarve ei kuitenkaan katoa, koska kaupungistuminen jatkuu voimakkaana ja ihmiset tarvitsevat uusia koteja etenkin kasvukeskuksissa. Kun rakennusalan merkitys Suomen kansantaloudelle on erittäin tärkeä, uhkaa alan kriisiytyminen viedä koko Suomen talouden yhä syvemmälle suhdannekuoppaan.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen toiminta akuutissa tilanteessa on ollut varsin ponnetonta. Nyt hallitukselta tarvittaisiin ripeitä toimenpiteitä rakentamisen kriisin lieventämiseksi. Valitettavasti hallituksen budjettiriihen ja vastikään annetun lisätalousarvion anti jäi rakentamisen kriisin kannalta erittäin vaatimattomaksi.
SDP esitti jo elokuussa toimenpiteitä asuntorakentamisen romahduksen estämiseksi. Esitimme muun muassa hallitusohjelman kohtuuhintaista ARA-tuotantoa vaikeuttavien kirjausten perumista ja korjausrakentamisen tukemista tilapäisesti suhdanteen tasaamiseksi. Vain tilanteen seuraaminen ei riitä. Hallituksen on toimittava.
Työllisyys on kehittynyt Suomessa viime vuosina suotuisaan suuntaan. Koska rakennusteollisuus on merkittävä työllistäjä, alan hiipuminen iskee myös työllisyyskehitykseen. Jos rakennusalan ahdinkoon ei nyt puututa jämäkästi, seuraa toimimattomuudesta vakavia vaurioita paitsi kansantaloudelle myös työllisyydelle. Käytettävissä on myös keinoja, jotka eivät merkittävästi lisää valtion velkaantumista ja maksavat itsensä takaisin verotuloina ja työpaikkoina.
Hallituksen olisi muutoinkin syytä pysähtyä arvioimaan talouspolitiikkansa kurssia. Heikentyvä suhdanne on aivan erityisen vahingollinen hetki mittavien sosiaaliturvan ja työttömyysturvan heikennysten toteuttamiseen. Nyt tarvitaan toimia, joilla tuetaan kasvua ja lisätään suomalaisten luottamusta tulevaan.
