Tiedote on julkaistu 8. helmikuuta 2024.
SDP:n kansanedustaja ja hallintovaliokunnan jäsen Eemeli Peltonen on huolissaan nuorisorikollisuuden ja nuorten jengiytymisen kasvusta. Poliisi kertoi tänään, että alaikäisten tekemäksi epäiltyjen rikosten määrä Suomessa on kolminkertaistunut vuodesta 2015. Suurinta kasvu on ollut alle 15-vuotiaiden keskuudessa.
– Tilanne on kehittynyt aina vain huonompaan suuntaan. Monissa kaupungeissa ja alueilla viime vuosina nuorten tekemät väkivalta- ja ryöstörikokset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. On selvää, että tähän pitkään huolta herättäneeseen ongelmaan tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä – tässä ja nyt, Peltonen painottaa.
Peltonen muistuttaa, että pääministeri Orpon hallitus on puhunut paljon puuttumisesta nuorisorikollisuuteen ja jengiytymiseen − mikä onkin hyvä, sillä huoli nuorten rikollisuudesta on yhteinen. Nyt tarvittaisiin puheiden lisäksi hallitukselta kuitenkin jo tekoja. Toimenpiteitä kiirehtivät osaltaan tänään poliisin kertomat tiedot.
– Oikeusministeriön viime vuonna asettaman työryhmän piti laatia nuoriso- ja jengirikollisuuden vastainen toimenpideohjelma vuoden 2023 loppuun mennessä. Valmista ei kuitenkaan ole tullut vieläkään. On syytä kysyä, missä tämän ohjelman suhteen mennään? Odotukset toimenpideohjelmalle ovat syystäkin korkealla.
– Selvää on, että tarvitsemme laaja-alaisia keinoja nuorisorikollisuuden vähentämiseksi ja jengiytymisen estämiseksi. Poliisin tiedotustilaisuudessaan mainitsemia tiukempiakin keinoja on syytä harkita vakavasti. Erityisesti tarvitsemme keinoja rikoskierteen tehokkaampaan katkaisuun nuorten tekijöiden kohdalla sekä parempaa viranomaisyhteistyötä. Unohtaa ei pidä myöskään ennaltaehkäisyn suurta merkitystä, Peltonen muistuttaa.
Peltonen huomauttaa, että olisi syytä pysähtyä arvioimaan myös hallituksen muun politiikan vaikutuksia nuoriso- ja jengirikollisuuden juurisyihin. Nyt ei ole oikea aika tehdä politiikkaa, jossa leikataan muun muassa lastensuojelusta ja tehdään sosiaaliturvaan eriarvoisuutta sekä pahoinvointia kasvattavia heikennyksiä.
– Viisautta olisi tässä ajassa huomioida kokonaisvaltaisesti hyvinvointivaltion rooli turvallisuuden tuottajana. Ruotsin kauhistuttavasta rikollisuustilanteesta voimme oppia mitä tapahtuu, kun hyvinvointivaltion turvaverkkoja heikennetään. Kovien keinojen rinnalla tarvitsemme panostuksia esimerkiksi nuorten palveluihin.